Lions Club Lemin vaiheita 1981-2011

Klubin perustamistapahtumat saivat alkunsa 17.11.1980 päivätystä kirjeestä, jonka olivat allekirjoittaneet LC Rajan veljet Vesa Pakarinen ja Reino Lääperi, sekä veli Antti Okko ja silloinen Lemin kunnanjohtaja Heikki Partanen. Kirjeessä esitettiin Lions Clubin perustamista Lemille, koska sillä katsottiin täällä olevan hyvät toimintaedellytykset.

Kirje lähetettiin 33 lemiläiselle miehelle ko. nimiluettelolla varustettuna ja alustava kokous kutsuttiin koolle 2.12.1980 Lemin kunnantalon kahvioon klo 18.30. Kokouksen alustava käsittely klubin perustamiseksi oli erittäin myönteinen ja niinpä 14.1.1981 päivätyllä kirjeellä LC Rajan presidentti Vesa Pakarinen kutsui perustamiskokoukseen em. 33 lemiläistä miestä 21.1.1981 klo 18.30 Lemin kunnan valtuustosaliin.

Perustamiskokouksessa kutsutuista olivat läsnä 24 lemiläistä miestä, sekä PK Henrik Virolainen, piirisihteeri Harri Soimakallio, PDG Niilo Pohjalainen, PDG Erkki Mattinen, VPK Olavi Hytönen ja kummiklubi LC Rajasta olivat koollekutsuja presidentti Vesa Pakarinen ja sihteeri Reino Lääperi. Kaikki olivat 107-D piirin veljiä.

Kokouksessa puheenjohtajana toimi Vesa Pakarinen ja sihteerinä Markku Peutere. Klubi päätettiin perustaa yksimielisesti ja laadittiin nimiluettelo perustajajäsenistä, sekä suoritettiin uuden klubin järjestäytymiskokous, jossa valittiin klubi virkailijat. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Heikki Partanen ja sihteeriksi Markku Peutere.

LC Lemi merkittiin kansainvälisen päämajan rekisteriin 24.2.1981 ja perustamiskirja on allekirjoitettu 2.6.1981. Allekirjoittajina olivat Heikki Partanen, Markku Peutere, Antti Okko ja Matti Jukkala. Todistajina olivat Elvi Suomalainen ja Paula Heiskanen.

Toiminta lähti vireästi liikkeelle. Klubikokoukset pidettiin kunnanviraston kahviossa joka kuukauden neljäntenä keskiviikkona.

Kevään tärkein tapahtuma oli tietysti Charter-juhla Lemin museotuvalla 2.5.1981, jossa oli arvovaltainen kutsuvierasjoukko läsnä onnittelemassa uutta klubia.

Toiminnan alkutaipaleella hyviä neuvoja ja ohjeita antoivat kummiklubi LC Rajan veljet Vesa Pakarinen ja Reino Lääperi, josta heille veljelliset kiitokset.

Heti ensimmäisenä täytenä toimintavuotena piti aloittaa pohdiskelu sopivista aktiviteeteista, jotta olisimme voineet toteuttaa tunnuslausetta ”Me palvelemme” mahdillisimman hyvin ja täysipainoisesti.

Huomasimme myös, että klubi ilman viiriä on kuin kissa ilman kynsiä, ja niin julistettiin viirin suunnittelukilpailu. Viiri saatiin valmiiksi heti toisena toimintakautena ja näin saatiin juhliin ja onnittelukäynneille lähdettäessä jotain muistoksi vietävää klubin puolesta.

Vuosittain toistuvia kestoaktiviteetteja oli melko vaikea kehitellä, mutta yksi joka toimintavuotena toistuva aktiviteetti on ollut jäänlähtöveikkaus. Tämän toteutumista on huomattavasti helpottanut se, että järvet ovat joka vuosi jäätyneet sekä myös sulaneet.

Lähes vuosittain on myös toteutunut aurausviittojen teko, metsänraivaus, joulumyyjäiset, joulukuusen pituusveikkaus, possun ja pässin painoarvaus jne. Toiminnan alkuvuosina toimitimme myös verokalenteria ja palveluhakemistoa, mutta tuottoisin aktiviteetti on ollut pylväsmainokset, jotka aloitettiin kaudella -93-94. Mittava aktiviteetti on ollut myös klubin vuosilautanen, josta toinenkin painos on loppu.

Lemin messuille on osallistuttu aktiivisesti myymällä siellä valmistamaamme yrttiteetä, leijonaliinoja, makkaraa ja järjestämällä ilmakivääriammuntaa, ketjun heittoa ym. Usein on veljesjoukko nähty mitä erilaisimmissa työtehtävissä; ikkunoiden vaihto sotaveteraaneille, katon teko, maalaustyöt, keittiökalusteiden asennus, lumityöt, puistoalueiden siistiminen, tulipalon jälkiraivaus, ”hevosvoiman” säkitys myyntiin, syöksylaskukisat, lehmän osto, säräkaukaloiden teko, digiboksin asennusapu, hautaankantoapu, linnunpönttöjen teko ja puhdistus keväisin, vanhusten kirkko-, teatteri- ja kylpyläkyyditykset.

Pisimmälle ulottuneet aktiviteetit on suoritettu Viron Ahjan hoitokodissa klubimme lahjoittamien verhojen asentamisella. Tehtävän suorittivat veljet Eero Kaijansinkko ja Pentti Orpana leideineen.

Myös valtakunnalliset aktiviteetit on veljesjoukolta sujuneet mallikkaasti. Niissä on yleensä päästy asetettuihin tavoitteisiin tai jopa ylitettykin ne – Punainen sulka-keräyksessä v. 1998 tavoite täyttyi 134 prosenttisesti.

Punainen sulka-keräys on suoritettu kolme kertaa ennen 2000-lukua eli markka-aikana ja tuotto on ollut n. 72000 mk, mikä teki jokaista lemiläistä kohden 24 markkaa. Tämä osoittaa veljesjoukon aktiivisuutta ja heidän kunnioitustaan maamme sotaveteraaneja kohtaan, joiden hyväksi paikkakunnalle jäänyt osuus on lyhentämättömänä myös jaettu. Neljäs sulkakeräys oli v. 2006 ja sen tuotto oli n. 2400 €, mikä sekin oli hyvä tulos.

Kaikkiaan veljet ovat aktiviteeteilla keränneet ja jakaneet puhdasta rahaa markka-aikana n. 200 000 mk, eli 10 000 mk/toimintavuosi. Tämä on kyllä kohtuullinen saavutus pieneltä maaseutuklubilta. Euro aikana eli viimeisen 10 vuoden aikana on aktiviteeteilla kerätty rahaa n. 35 000 €. Oman lisänsä mukaan tuovat lukuisat suoraan apuun liittyvät aktiviteetit, joissa rahan sijasta käytetään ainoastaan veljien hyvin omaksumaa palvelumieltä ja ahkeria käsiä.

Kyllä toiminnan puolelta löytyy viihdettäkin. On järjestetty tiputansseja ja naamiaisia sekä isänpäiväkonsertti perinteisten pikkujoulujen ja kevätjuhlien lisäksi. Veljistä löytyy kyllä iskukykyä myös kulttuuritoimintaan: onhan veli Markku Peutere osallistunut ansiokkaasti Lemin Nuorisoseuran teatteritoimintaan useissa näytelmissä viime vuosina jo edesmenneen veli Pentti Orpanan kanssa.

Ennen kuin ns. alkukankeus oli toiminnastamme hävinnyt, huomasimme että oli tullut aika järjestää klubin 10-vuotisjuhla. Juhla järjestettiin asiaankuuluvin seremonioin ja tähän tilaisuuteen oli yhdistetty myös klubin lipun naulaus. Näin meillä oli myös oma lippu, jonka kirkkoherra Lauri Vaalgamaa vihki Lemin kirkossa maaliskuussa 1992.

Meidän klubitoimintaamme on ennättänyt ottaa osaa lukuisia veljiä tämän jo 30-vuotisen taipaleen aikana. Kaikkiaan 58 veljeä on joutunut jättämään klubitoiminnan näinä vuosina erilaisista syistä. Nykyinen klubivahvuus on 27 veljeä, joista kaksi veljeä on ulkojäseniä. Perustajajäseniä on vielä toiminnassa mukana neljä; Markku Peutere, Antti Okko, Eero Kaijansinkko ja Mikko Lintukangas. Eroamislukujen perusteella näyttäisi klubiveljien vaihtuvuus olevan meillä vajaa kaksi veljeä toimintavuotta kohden, mikä lienee melko yleinen vaihtuvuus useimmissa klubeissa.  Onneksemme veljeskunta on uusiutuva luonnonvara, joten palvelutoiminta on taattu tulevaisuudessakin.

Piirimme tehtäviä on myös hoidettu. Lohkon puheenjohtajana oli v.1991-92 Mikko Lintukangas ja veli Juha Junnonen on hoitanut lohkon puheenjohtajan tehtäviä v. -96-97 ja alueen puheenjohtajan tehtäviä v. 98-99.

Klubin 15-vuotisjuhlaa vietimme laivaristeilyllä Tallinnaan, johon olemme myös tehneet matkan JR 200-veteraanin rahanlahjoitustilaisuuteen. Toinen JR 200-veteraanilahjoitus vietiin Arnet Kesämäelle keväällä 2004 lähelle Narvaa.

20-vuotisjuhlat vietettiin museotuvalla 19.5.2001 arvovaltaisen kutsuvierasjoukon läsnä ollessa.

Monenlaista toimintaa on mahtunut näiden 30 vuoden sisään ja toivottavasti mahtuu eteenkinpäin.

Klubivierailuista meileenpainuvimpina ja myös eksoottisimpia tehtiin keväällä 2003 ja 2004 viipurilaiseen Leidi-klubiin, jossa veljet tunsivat olevansa todellisia leijonia. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa: meitä syötettiin, juotettiin, tanssitettiin, saunotettiin ja esiteltiin sikäläinen lastenkoti, jonka juhlasalissa myös vastaanottomme järjestettiin. Lastenkodille lahjoitimme pölynimurin heidän omien toiveiden mukaisesti.

Toisella Viipurin klubivierailumatkalla kävimme myös pystyttämässä JR1-muistolaatan perustuksineen luovutetun Karjalan Lempaalassa.

Klubikokouksia on pidetty lukuisa määrä varsinaisen kokouspaikan ulkopuolella ja näin on päästy tutustumaan moniin tehdas- ja liikelaitoksiin maakunnassamme, joihin ei yksityishenkilönä olisi ollut mahdollisuutta.

Erittäin antoisia ovat olleet klubin kanssa tehdyt retket esim. lappiin Rovajärven ampumaleirille Karjalan Tykistökillan mukana toukokuussa 2003. Siellä pääsimme tutustumaan nykyaikaisimpaan tykistöön ja tulenjohtoon sekä seuraavana päivänä varsinaiseen kovapanosammuntaan, joka oli todella vaikuttavan näköinen.

Erittäin mielenkiintoinen oli myös retki Satakunnan lennostoon keväällä 2008. Siellä saimme tutustua lennoston toimintaan ja koulutukseen pätevän oppaan avulla. Pääsimme mm. Hornet-hävittäjän ohjaamoon vuorollamme hämmästelemään nappuloiden paljoutta. Meille oli luvattu myös Hornet-simulaattorilennot, mutta Amerikassa lainassa olleet simulaattorin ohjelmakortit olivat kotimatkalla päässeet kostumaan, eikä niitä voinut silloin käyttää, joten lentoelämykset Hornetilla valitettavasti jäivät kokematta.

Näitä retkiä ja tutustumismatkoja on tehty lukuisa määrä erilaisiin mielenkiintoisiin kohteisiin, mikä on osaltaan antanut virtaa klubitoimintamme eteenpäin viemiseen.

Tässä oli pikainen katsaus klubimme historiasta ja toiminnasta 30 vuoden ajalta, josta nousee mieliimme erilaisia hyviä muistoja, jotka ovat kannustamassa meitä yhä uusiin ja mittavimpiin palveluaktiviteetteihin. Näinhän asian pitää ollakin, koska tunnuslauseemmehan on edelleenkin ”Me palvelemme”.

Onnea 30-vuotiaalle Lions Club Lemille.